No niin, paikan päällä ollaan ja h-hetki on heti konferenssin ensimmäinen tapahtuma. Osallistun tällä viikolla kirjastoalan koulutuksen konferenssiin Coloradossa aivan Denverin kupeessa. ALISE (Association for Library and Information Science Education) konferenssi on ainoa kirjasto ja informaatioalan koulutuksen ja pedagogiikan kansainvälinen konferenssi. Tapahtuman osallistujat tulevat suurimmaksi osaksi Yhdysvalloista ja Kanadasta, mutta muutaman viime vuoden aikana tapahtuma on saanut lisää kansainvälisiä osallistujia. Konferenssi tunnetaan myös voimakkaasti alan rekrytointitapahtuman. Työnhakutilanteissa tänne kannattaa tulla näyttäytymään, mikäli mielii töihin uudelle mantereelle.
Siinamari Tikkinen tekee väitöskirjaa Oulussa kasvatustieteen puolella ja tutkii lukemisen uusia käsitteitä ja nimenomaan monilukutaitoa. Tapaustutkimuksen taustalta löytyy Lukuinto hankkeen yhteistyökumppaneita, jotka pilotti hankkeina testasivat menetelmiä Lukuinnon ensimmäisenä vuotena. Siinamarin tutkimuksen ytimessä on kirjastojen ja koulujen, ja näin ollen myös opettajien ja kirjastonhoitajien yhteistyö, sen edellytykset, haasteet ja kehitystarpeet.
Siinamari ehdotti minulle, että tehdään tähän konferenssiin posteri ja näin tapahtui. Olen nyt valitettavasti edustamassa meidän tutkimusta yksin, mutta sitä suuremmalla sydämellä! Otimme posterin lähtökohdaksi molempien tutkimustuloksia ja jaoimme löydöksiä kummastakin tutkimuksesta niin, että saimme erilliset tulososiot koskien opettajia ja kirjastonhoitajia. Johtopäätökset ja tulevan tutkimuksen haasteet kokosimme yhteen.
Ensikertalainen
Monilukutaito oli opettajille tuttu alkuperäisen käsityksen mukaisesti. Opetussuunitelman käsitys eroaa jonkin verran tästä alkuperäisestä määritelmästä, koska OPS2014 on nostanut selkeät tiedonhallinnan elementit monilukutaidon konseptin rinnalle. Kokonaisuutena opettajilla oli kuitenkin verrattain samanlaajuinen ymmärrys informaatiolukutaidosta, kun taas informaatiolukutaito terminä ymmärrettiin heikosti. Muotoilin (minä tässä tapauksessa Anu) tutkimuksessa löydetyn informaatiolukutaidon käsityksen kolmeen osaan: suunnitteluun, toimintavaiheeseen ja reflektointiin. Opettajilla oli painotus alkupuolella, mutta liittyen voimakkaasti lukemiseen ja tekstien kanssa työskentelyyn. Siinamarin löydöksiin liittyy mm. se, että opettajat eivät suunnitelleet aktiviteetteja yhdessä kirjastonhoitajan kanssa, ja siksi kirjaston tarjoamat aktiviteetit jäivät valitettavan irrallisiksi itse koulussa opittavasta aiheesta. Opettajat eivät myöskään vastustaneet kirjaston tarjoamia perinteisiä toimia, mutta eivät myöskään esittäneet kehitysehdotuksia. Siinamari myös huomasi, että opettajalla oli päävastuu järjestyksen pitämisestä, kun oppilaat vierailivat kirjastossa.
Kirjastonhoitajien joukossa tutkimuksissamme oli sekä yleisen kirjaston työtekijöitä kuin myös koulukirjastonhoitajia. Tällä puolella oli taas tyypillistä, että aktiviteetit suunniteltiin ja myös toteutettiin itse. Kirjastonhoitajan rooli opetussuunnitelman suhteen oli palveluntuottaja sekä valmiiden pakettien tarjoaja. Kirjaston työskentelivät perinteisellä tavalla, eli pääpainotus oli enemmänkin lukemisen edistämisessä kuin informaatiolukutaidon opettamisessa.
Kirjastossa järjestettiin tiedonhaun opastusta joillekin ikäryhmille, mutta muut tiedonhankinnan prosessin vaiheet jäivät käsittelemättä. Tätä tukee myös havainto, että jälleen suhteutettuna informaatiolukutaidon prosessiin, kirjastoalan osaajat painottivat toiminnan osiota. Heille ei ollut niinkään tärkeää, mitä tehdään ennen tiedonhaun aloittamista ja miten tiedolla työskennellään. Mielenkiintoinen oli myös havainto, että informaatiolukutaito oli terminä hieman epäselvä myös tutkimukseen osallistuneille kirjastonhoitajille. Monilukutaidon osalta asia meni monelta arvaamisen puolelle, mutta arvaus oli hyvin oikean suuntainen. Vastausta väritti epävarmuus sekä se, että osa haastatelluista ei ollut ensinkään tutustunut vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmaan.
Loppupäätelmiä kirjoitimme yhdessä ja totesimme, että OPS2014 esittää monia kiinnekohtia kirjastoalalle. Informaatiolukutaitojen opettaminen kuitenkin vaatii yhteyden opetettavaan aiheeseen. Tulosten perusteella voidaan myös väittää, että kirjastoalan asiantuntijoilta vaadittaisiin enemmän oppimiseen liittyvää ajattelutapaa, jotta aiheita voi ajatella koulun näkökulmasta. Todellista kollaboraatiota ei tuloksista huomattu, vaan koulut ja kirjastot työskentelevät rinta rinnan omien periaatteidensa mukaisesti. Koemme myös, että tilanne vaatisi sekä opettajakoulutuksen muutosta kirjastoyhteistyön osalta sekä lisäkoulutusta kirjastonhoitajille. Tilanne tietenkin vaati myös tukea organisaation johdolta ja mahdollisesti erilaisten mallien kokeilua ruohonjuuritasolta ylöspäin.
Denver clock tower
Jäimme miettimään, miten suuri rooli tässä mahtaa olla sillä, että kirjastoalan koulutus ei pidä sisällään mitään pedagogisia opintoja tai ohjaukseen liittyvää jaksoa? Posterisession aikana huomasin ainakin kaksi asiaa, jotka ovat eri tavalla Yhdysvalloissa. Ensinnäkin, kirjastoalankoulutus tarjoaa suuntautumisvaihtoehtoja, joista Suomessa luovuttiin jo vuosia sitten. Toisekseen, hyvin monet koulukirjastonhoitajat täällä ovat alkuperäiseltä ammatiltaan opettajia ja ovat sen lisäksi hankkineet kirjastoalan pätevyyden.
Posteri herätti kiinnostusta ja paljon keskusteluja. Tästä on suunta uusille kentille, suunnittelemaan uusia keinoja todelliselle yhteistyölle.